13.5.17 La Presidentti Mauno Koivisto on kuollut

Mauno Koivisto saattohoitoon

Presidentti Mauno Koivisto, 93, on siirretty saattohoitoon, kertoo MTV Uutiset. Presidentin tytär Assi Koivisto oli vahvistanut asian MTV:lle.

Alzheimeria sairastavan presidentin tila on heikentynyt nopeasti.

— Aikaa ei ole paljon, Assi Koivisto kertoo. Hän on vahvistanut asian myös Helsingin Sanomille.

— Hän on niin voipunut, ettei enää jaksa kommunikoida.

Lääkärit ovat Assi Koiviston mukaan arvioineet omaisille saattohoidon tarpeen keston, mutta hän ei halua kertoa arviosta julkisuuteen.

— On sovittu, että presidentinkanslia tiedottaa, kun se hetki tulee.

Presidentti Mauno Koivisto on kuollut

Presidentti Mauno Koivisto kuoli 12. toukokuuta 2017 kello 21.15 Meilahden sairaalassa, Tasavallan presidentin kanslia tiedottaa. Presidentti Mauno Henrik Koivisto oli kuollessaan 93-vuotias.

Mauno Koivisto toimi Suomen tasavallan presidenttinä 12 vuoden ajan vuosina 1982–1994. Hän oli Suomen yhdeksäs presidentti. Ennen presidenttiyttään hän toimi muun muassa pääministerinä, valtiovarainministerinä sekä Suomen Pankin pääjohtajana.

Presidentti Koivisto saatetaan haudan lepoon valtiollisissa hautajaisissa myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.

Mauno Koivisto ohjasi Suomen kylmästä sodasta osaksi länttä

Suomen ovi länteen levähti yllättäen selälleen 1990-luvun alussa. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto ei jahkaillut. Kun tilaisuus tuli, hän johdatti Suomen lyhyessä ajassa pois Neuvostoliitto-Venäjän vaikutuspiiristä tiukaksi osaksi läntistä Eurooppaa.
Tämä taitaa jäädä Koiviston suurimmaksi testamentiksi jälkipolville.
Vaatimattomista oloista lähteneen turkulaispojan tie sotaan, satamatöihin, yliopistolle, pankkimaailmaan ja lopulta politiikan huipulle päättyi myöhään perjantaina. Alzheimerin taudin uuvuttama kaukopartiomies nukkui pois Meilahden sairaalassa Helsingissä.
Koiviston myötä hautaan saatetaan yksi aikakausi Suomen historiassa. Sodan käyneiden hyvinvointivaltion rakentajien joukko on huvennut kovin harvaksi.

Mauno Henrik Koiviston (1923– 2017) 12-vuotinen presidenttikausi osui Suomen historiassa poikkeukselliseen murrosaikaan. Koivisto nousi valtaan presidentti Urho Kekkosen sairastuttua 1981.
Kekkosen pitkällä kaudella maa vaurastui ja teollistui, mutta samalla vallankäyttö ja parlamentaarinen demokratia saivat outoja piirteitä. Kekkosesta muodostui pikkuhiljaa Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden henkilökohtainen takuumies. Ulkopolitiikan varjolla Kekkonen käytti poikkeuksellista valtaa myös sisäpolitiikassa.
Koiviston ensimmäisen virkakauden (1982—1988) merkittävin saavutus olikin olojen normalisoiminen. Presidentti keskittyi presidentin tehtäviin ja maan yleispolitiikkaa johti jälleen eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus. Koiviston johdolla maan perustuslakia muutettiin ja presidentin valtaa rajoitettiin tuntuvasti.
Myös suhteet Neuvostoliittoon tervehtyivät: Koivisto teki selvän rajan sille, millainen poliittinen ohjailu Moskovasta on hyväksyttävää.
Koivisto kuitenkin jatkoi läheisten suhteiden ylläpitämistä Neuvostoliittoon ja selvästi ymmärsi suurvallan turvallisuushuolia. YYA-sopimuksen hengessä Suomi vältti kaikkia naapuria ärsyttäviä kannanottoja ja vakuutti rauhanomaista puolueettomuuspolitiikkaansa.

Koiviston toista presidenttikautta (1988—1994) leimasivat kylmän sodan päättyminen Neuvostoliiton hajoamiseen sekä Suomen integroituminen Euroopan unioniin.
Neuvostoliiton hajoamisprosessi alkoi jo 1989, mutta Suomessa maan lopullinen mureneminen 1991 tuli silti yllätyksenä. Koivisto itse kertoo järkyttyneensä suurvallan hajoamisesta.
”Odotin siitä paljon pahempia seurauksia kuin mitä tuli” hän kirjoitti 1995.
Koiviston johdolla Suomi säilytti korostetun korrektit välit Neuvostoliittoon niin kauan kuin maa ylipäänsä oli olemassa. Samaan aikaan taustalla toki tapahtui ja Suomi lisäsi yhteydenpitoaan länteen etenkin taloudessa.
Moskovan vuoden 1991 epäonnistunut vallankaappausyritys oli lopulta se rajapyykki, joka heilautti Suomen eroon itänaapurin käsikynkästä. Koiviston johdolla Suomi irtautui YYA-sopimuksesta, ja helmikuussa 1992 presidentti kertoi Suomen hakevan EY:n täysjäseneksi.
Suomen EU-jäsenyysneuvottelut päättyivät sopuun Mauno Koiviston viimeisenä presidenttipäivänä maaliskuussa 1994, mutta niin myöhään, ettei Koivisto ollut enää virassa.

Poliitikkona Koivisto oli poikkeuksellinen hahmo. Hän ei toiminut koskaan kansanedustajana, vaan teki uraa Suomen Pankissa ja osallistui sieltä yhteiskunnalliseen keskusteluun — tai piipahti välillä pääministerinä.
Hän ei myöskään ollut puolueessaan SDP:ssä missään vaiheessa varsinaisessa sisäpiirissä. Puolue joutui nostamaan hänet presidenttiehdokkaaksi, koska kansalaiset olivat häneen kovin ihastuneita jo 1960-luvulta alkaen.
Kansan suussa Koivisto tunnettiin Manuna. Hän tykkäsi pyöräilystä, viihtyi rakennushommissa kesämökillään, pelasi lentopalloa. Tohtoriksi väitellyt satamatyöläinen oli monelle helppo samaistumisen kohde: vaatimattoman rehellisen ja tutun oloinen isähahmo.
Ei Koivisto kuitenkaan mikään reteä kansanmies ollut. Hän harrasti filosofiaa ja oli puheissaan vaikeaselkoinen fundeeraaja, jonka ajatuksenjuoksusta oli hitaamman vaikea saada kiinni.

Vuoden 1982 presidentinvaaleissa Koivisto synnytti varsinaisen buumin. Kansa halusi muutosta, ja se henkilöityi Koivistoon. Vastustajat yrittivät pelotella Koiviston huonoilla idänsuhteilla, mutta se kortti ei pitänyt.
Koivisto onnistui kulkemaan läpi uransa ja kahdet presidentinvaalitkin  epäpoliittisena poliitikkona. Kyllä hän silti myös pelit osasi. Hänen muistelmateoksissaan on siitä lukuisia esimerkkejä.
Muun muassa vuoden 1987 hallitusratkaisun alla Koivisto hermostui puoluejohtajien ns. kassakaappisopimuksesta ja nosti Harri Holkerin (kok.) yllättäen pääministeriksi.
1990-luvun alussa Suomen talous ajautui vakaviin vaikeuksiin. Presidentti Koivistoa on syytetty yhdeksi laman syyllisistä, hän kun oli voimakkaasti tukemassa maan valuuttakurssin pitämistä vahvana, mikä osoittautui virheeksi.
Muutoinkin Koiviston suurin suosio sai pieniä kolhuja toisen kauden aikana. Yksi näkyvä kritiikin kohde oli Suomen nuivaksi koettu suhtautuminen Baltian maiden vapautumiseen Neuvostovallan alta.
Sodan käynyt Koivisto oli reaalipoliitikko. Hän tiesi omakohtaisesti rintamalta, mitä voi tapahtua, jos suurvaltojen kanssa menee sukset pahasti ristiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *